Eero Kallio Kausi on pulkassa

Veneet ovat jo ylhäällä ja kesä muisto vain, lippu on laskettu ja pohjat pesty. Toimintavuoteen mahtui paljon asioita alkaen rekisteriuudistuksesta, joka vaati opiskelua, toimintarutiinien muutosta ja paljon erilaisten epäselvyyksien selvittelyä. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja kauden päättyessä niin talous, Klobben kuin Söderikin ovat hyvässä kunnossa, kiitos puuhissa mukana olleille.

Kaikki ei aina mennyt ihan kuin Strömsössä, sillä aina sattuu ja tapahtuu. A-laiturin pidennyksen viivästyminen sotki monen elämää, ei vähiten laiturivastaavan. Kiinteistövastaava joutui puolestaan käyttämään paljon aikaa paviljongin ongelmien selvittämiseen. Paviljongissa kävi kesällä muutamaan otteeseen kutsumattomia vieraita ja turvalukitus oli pakko uusia. Viemäritukoksista kärsittiin pitkin kautta, ja lopulta jouduttiin uusimaan viemäripumppu ja viemäröintiputkistoa. Mutta jos paviljongista on menoja, on siitä toki tulojakin, vielä onneksi selvästi enemmän kuin menoja.

Muutamat kerhon jäsenet saivat kesän lopulla veneensä katsastustilanteesta kirjeen, jossa palautettiin mieliin kerhon sääntöjä. Säännöissä on lähtökohtana, että kerhon laitureissa pidettävien veneiden tulee täyttää turvallisuudelle asetettavat perusvaatimukset. Katsastuksen tarkoituksena on varmistaa, että nämä vaatimukset täyttyvät. Monella on ollut hankaluuksia katsastuttaa veneensä varsinaisina katsastusaikoina, ja kerhon puolelta on löytynyt joustavuutta. Niin pitkälle ei kuitenkaan jousteta, että katsastusvelvollisuudesta selviäisi pelkästään jättämällä vene tyynen rauhallisesti katsastamatta. Hallituksen suhtautuminen laiminlyönteihin on tiukkenemassa, vaikka tällä kierroksella ketään ei kerhosta vielä erotettukaan. Sääntöjä suunnitellaan muutettavan siten, että laituri- ja telakkapaikkojen saanti muuttuu ehdolliseksi katsastuksen ja jäsen- yms. muiden maksujen suorittamisen suhteen: jos et hoida velvollisuuksiasi kerhoa kohtaan, et vastavuoroisesti saa kerholta palvelujakaan.

Muutamille jäsenille kirje meni sikäli turhaan, että asiat olivat kunnossa, mutta kerhon päässä sitä ei syystä tai toisesta tiedetty. Veneiden myynneistä joko ei oltu kerrottu tai niitä oli jäänyt merkitsemättä kerhon tiedostoihin, veneen rekisteröinti toiseen kerhoon oli jäänyt ilmoittamatta meidän toimistoomme jne. Harmillisia sotkuja, mutta niihin on suhtauduttu molemmin puolin enimmäkseen maltilla ja ymmärryksellä. Savotta oli katsastusvastaavan kannalta työläs ja ikävä, mutta nyt pitäisi rekisterien olla päivitetty ja kunnossa – siis viime kesältä. Ensi kesä sujuisi helpommin, jos kaikista muutoksista muistettaisiin kertoa Ullalle toimistoon. Hänen kauttaan muutokset välittyvät varmimmin sinne, minne niiden kuuluu välittyä.

Syksyn talvitelakointi jätti mieleen hieman ihmetystä. Ihmetyttää ensinnäkin henkilöt, jotka eivät tule pukkitalkoisiin siirtämään omia telakointitarpeitaan pois toisten tonteilta. Samaten ihmetyttävät myös ne henkilöt, jotka eivät ilmaannu talkoisiin vaan edellyttävät, että kerho hoitaa pois heidän tontilleen talkoissa vielä jääneet vieraat kamat. Kerho järjestää pukkitalkoisiin järeää kalustoa juuri siksi, että silloin siirretään raskaat tavarat paikoilleen. Silloin soisi veneilijöiden itsensäkin olevan paikalla tai, jos tämä ei ole mahdollista, veneilijä voisi pyytää kaveria huolehtimaan pukista. Jos kerhon palvelutasoa halutaan nostaa nykyisestään, toimintoja on pakko siirtää ulkoisille palveluntuottajille ja nostaa jäsenmaksuja olennaisesti. Nykyisillä vapaaehtoisvoimilla ei ole tarjolla nykyistä enempiä ja yksilöllisempiä palveluita.

Jäsenistössä on paljon eläkeikäisiä, ja monia on alkanut kiinnostaa, missä iässä vartiointivelvollisuus päättyy. Vartiointivelvollisuus koskee kerhossamme lähtökohtaisesti kaikkia venepaikan haltijoita lukuun ottamatta säännöissä erikseen mainittuja kuten ”korkean iän saavuttaneita” henkilöitä. Esimerkiksi sairaus ei vapauta vartiointivelvollisuudesta, sillä vartiovuoron voi suorittaa myös joku toinen kuin venepaikan haltija. Koska ”korkean iän” käsite on tulkinnanvarainen ja sääntökohdan soveltaminen on ollut epäyhtenäistä, kerhon hallitus täsmensi viime kokouksessaan kohdan tulkintaa siten, että 75 vuotta täyttäneet henkilöt voivat hakea vapautusta. Vapautus ei siis ole automaattinen, sillä ”joka pystyy veneilemään, pystyy myös vartioimaan”, vaan kukin ikääntynyt laituripaikan haltija harkitsee itse omaa suorituskykyään ja haluaan osallistua veneiden vartiointiin.

Exec-avainten kopiointimahdollisuus on pakottanut hallituksen miettimään kerhon lukitusjärjestelmän uudistamista turvallisuuden varmistamiseksi, mutta paras ratkaisu on vielä löytämättä. Patentin poistumisella on periaatteellisempikin puolensa. Avainpanttijärjestelmän luominen lienee aikanaan liittynyt tarpeeseen saada kerholle takaisin kerhosta eroavien tai veneilystä muutoin luopuvien laituriavaimet, jotta ne eivät joudu asiattomien haltuun. Kun avaimet ovat nyt vapaasti kopioitavissa, kerholla ei ole enää mahdollisuuksia kontrolloida avainten hallintaa eikä myöskään entisen kaltaista tarvetta saada avaimet turvallisuussyistä takaisin. Kysymys on aika suuresta määrästä avaimia, sillä niitä on luovutettu kaikkiaan noin 750. Hallituksen mielestä avainpanttijärjestelmästä olisi syytä luopua, jolloin avaimet siirtyisivät haltijansa omistukseen eikä niitä enää lunastettaisi takaisin tietyn siirtymäajan jälkeen.

Vaikka veneet ovat ylhäällä, talvihorrokseen ei kerhossa vaivuta. Tilikauden päättyminen merkitsee tilinpäätöksen laatimista, uuden toimintavuoden toimintasuunnitelman miettimistä ja vuosikokouksen valmistelua. Vuosikokous ei ole vain tilinpäätöksen rutiininomaista läpikäyntiä varten, vaan siellä tehdään monesti pitkäkantoisiakin päätöksiä toiminnan tulevasta suunnasta. Millaiseksi tuo suunta käytännössä muotoutuu, on pitkälti hallituksen vastuulla. Siksi on tärkeää, että hallitus on jäsenistönsä näköinen, että hallituksessa on monipuolisesti erilaista ikää ja osaamista. Siis nuoria alle seitsemänkymppisiä kehiin, vanha kaarti tekee mielellään tilaa!

31.10.2013
Eero Kallio