Eero Kallio Veneilykausi on vähitellen päättymässä ja kerhotoiminnan syyskausi käynnistymässä. Espoon veneilyvastaavat ehtivät jo pitää kommodorikokouksen niille kerhoille, jotka pitävät veneitään talvisin Suomenojalla. Tämä kertoo jo kokouksen pääteeman: Suomenojan talvisäilytysalueen tulevaisuus ja talvisäilytys yleisemminkin.
Jo aikaa sitten on käynyt selväksi, että Suomenojan talvisäilytysalue tulee supistumaan olennaisesti. Nyt kysymys on vain, koska ja miten paljon. Voimalaitoksen yhteyteen tulee jäämään suoja-alue melua ja räjähdysvaaraa vastaan, mutta se ei ongelmaa ratkaise. Kaupungin veneilyväki on käynyt laskemassa ne veneet, joiden siirto Ämmässuon tienoille vaatisi kallista lavettikuljetusta ja päätynyt liki 700:an. He tiedostavat veneilijöiden ongelman ja pyrkivät kohtuulliseen lopputulokseen. On kuitenkin epävarmaa, löytyykö tällekään määrälle tilaa, sillä kaavoittajien ja poliitikkojen silmin alue on houkuttelevaa tonttimaata. Venekerhojen tai kattojärjestön lausumilla ei tunnu olleen juuri vaikutusta.
Aikataulusta ei kellään ole varmaa tietoa, sillä alueen kaava tulee varmasti tavallistakin tarkemman tutkinnan kohteeksi. Aikahaarukkana on muutamassa yhteydessä ollut esillä 5-10 vuotta, mutta tähän ei ole kukaan sitoutunut.  Metron hiljattaisella jatkopäätökselläkin lienee vaikutusta, sillä tulevien metroasemien tienoot painottunevat pitkään kaavoitustoiminnassa.
Se on kuitenkin varmaa, että trailerilla liikuteltavat veneet tullaan viemään Ämmäsmäelle, joka on Ämmässuon jäteaseman vieressä sijaitseva maantäyttöalue. Kaupungin edustajien mukaan siellä on jo nyt aidattua aluetta käyttövalmiina ja tarkoitus on saada alue kokonaisuudessaan valmiiksi muutaman vuoden sisällä. Paikkojen vuokraukselle kaavaillaan uutta konseptia, jossa vuokraaja saa alueen käyttöönsä koko vuodeksi ja voi säilyttää siellä tarpeensa mukaan venettä, matkailuautoa tms. Alueesta on määrä tulla edullinen ja turvallinen, mutta pitkä matka on tietenkin iso riesa.
Talvisäilytysalueista on jo nyt puutetta, sillä Nokkalaa remontoidaan ja Kivenlahdessa on venepaikkojen lisäyksen vuoksi varsin ahdasta. Kaupunki toivoo kerhojen tehostavan käytettävissään olevan alan käyttöä. Vielä ei kielletä talojen/mökkien rakentamista, mutta sekin saattaa tulla eteen.
Kaupunki korottaa ensi vuonna venepaikkojen ja veneiden talvisäilytyspaikkojen hintoja ”selvästi”. Mitä tämä tarkoittaa prosentteina ja euroina selviää vasta lokakuussa poliittisen tason käsittelyn jälkeen. Korotuspaineet kohdistuvat erityisesti veneiden talvisäilytykseen, joka on Espoossa kuulemma halpaa verrattuna muihin kuntiin. Korotuksella tavoitellaan kunnan kassakuopan täyttämisen ohella myös ohjaavaa vaikutusta eli että veneitä viedään mahdollisuuksien mukaan talveksi muualle kuin Suomenojalle.
Kokousta puhutti myös Suomenojan turvallisuus, sillä alueella on tapahtunut paljon perämoottorivarkauksia. Alueelle lisätään valvontakameroita, alueen aitausta on parannettu ja alueella on aloitettu piirivartiointi. On myös mietitty mahdollisuutta porttiin yöaikana loka-maaliskuussa. Kaupunki selvittää mahdollisuutta lisätä vartiointia myös muissa satamissa.
            *   *   *
Hallitus antoi keväällä tehtäväkseni tarkastella perhejäsenten asemaa ja laatia tarvittaessa ehdotus sääntömuutoksiksi. Virikkeen tälle antoi tapaus, jossa jäsenen kerrottiin halunneen erota, kun muualla olevalle veneelle ei ollut tarvetta venepaikalle Klobbenilla ja ”Söderiin voi mennä vaimon perhejäsenyyden perusteella”. Tämä pani tietenkin miettimään perhejäsenyyden olemusta ja perhejäsenyyteen liittyviä ehtoja.
Perheen käsitteen suhteen esiintyy epäilemättä tulkintaeroja. Aikuistuneet ja oman talouden perustaneet lapset ovat toki yhä samaa laajaa perhettä vanhempiensa kanssa, mutta voiko venekerhossa olla enää perhejäsen irtaannuttuaan alkuperäisestä ydinperheestä? Kerhossa aikanaan kuulemma esitetty määritelmä ”perhe käyttää samaa jääkaappia” on ajatuksellisesti sama kuin kattojärjestömme SPV:n  ”perhejäsenen osoite on sama kuin pää- tai seniorijäsenellä”. Moni ongelma ratkeaisi, jos perhejäsen määriteltäisiin varsinaisen jäsenen kanssa samassa taloudessa (osoitteessa) asuvaksi henkilöksi. Tilanteen muuttuessa perhejäsenyys muuttuisi esim. kannatusjäsenyydeksi tai sitten liittymismaksun maksamalla varsinaiseksi jäsenyydeksi.
Jotkut säännöt ovat ilmeisesti perua kerhon alkuajoilta, jolloin kerhon toiminta laiturin rakentamisineen jne. lähti käyntiin talkoovoimin. Laituripaikoista oli puutetta, ja työhön osallistuneiden töiden tulosten pysyminen perhepiirissä haluttiin varmistaa erilaisin erityissäännöin. Esimerkkinä tästä on kerhosta eroavan jäsenen vaimon tai lapsen mahdollisuus päästä jäseneksi ja siten saada venepaikkamahdollisuus puolella hinnalla. Ajan kuluessa ja jäsenkunnan vaihtuessa peruste on menettänyt merkitystään, eikä perheen jäseniä ole nykyisellään perusteltua asettaa parempaan asemaan uusiin jäseniin nähden.
Ajatuksena on myös luoda oma jäsenyyskategoria ikääntyville, veneilystä luopuville jäsenille. Varsinaisen jäsenen 65 euron jäsenmaksu saattaa karkottaa heitä kerhon piiristä, kun enää ei ole tarvetta laituripaikalle. Nykyisellään he voivat vaihtaa jäsenyytensä perhejäseniksi, vaikka perheessä ei välttämättä edes ole varsinaista jäsentä. Soveliaampi nimike näille veneilijöille voisi olla seniorijäsen – oikeudet ja maksut olisivat samat kuin perhejäsenellä.
Valmistelutyö on vielä kovasti kesken, ja edellä esitetty on alustavaa ajattelua. Groucho Marxia mukaillen: minulla on ajatusmallini, mutta jos se ei teitä miellytä, minulla on muita ajatuksia. Jos jäsenillä on asiasta perusteltuja mielipiteitä, niistä kannattaa viestiä valmistelijoille toimiston kautta. Hallitus laatii sääntömuutoksista esityksen, joka sitten käsitellään yhdistyksen kokouksissa sääntöjen edellyttämällä tavalla. Tavoitteena on saada projekti valmiiksi siten, että uudet säännöt ovat seuraavassa jäsenlehdessä.
2.9.2014
Eero Kallio