Eero Kallio Jatkoajalla siis. On toki mukavaa, aikansa, että luotetaan ja valitaan.

Vuosikokous on kerhon tärkein vuotuinen tapahtuma: siellä arvioidaan mennyttä kautta, päätetään tulevasta toiminnasta ja sen rahoittamisesta, valitaan toimintaa pyörittävä hallitus jne. Kokouksessa oli paikalla vähemmän kuin joka kymmenes äänivaltaisista jäsenistä, sinänsä  varmaan tavanomainen luku yhdistystoiminnassa. Edustavuus jää tällöin kuitenkin aika heikoksi. Kaikilla on mahdollisuus osallistua, mutta vain niiden ääni kuuluu, jotka ovat paikalla. Johtopäätös kai sitten on, että hallitusten toimintaan ollaan suurin piirtein tyytyväisiä, tai ainakin ollaan tyytyväisiä siihen, että asiat rullaavat ilman omaa vaivannäköä.

Kerhon hallituksen kannalta tilanne on oudosti kaksijakoinen. Asetelma on toisaalta sikäli helppo, että hallituksen piirissä suunnitellut asiat menevät sujuvasti läpi vuosikokouksessa. Kun esityksiä ei kyseenalaisteta eikä tehdä muita esityksiä, on houkutus ajatella, että toiminnassa ollaan sitten varmaankin oikeilla jäljillä.

Toisaalta jäsenistön piirissä esiintyy myös henkeä, että asiat valmistellaan ja päätetään pienessä piirissä, johon ’tavallisella jäsenellä ei ole pääsyä eikä vaikutusta’. Tästä on tullut suoraa sähköpostipalautetta, mistä olen sinänsä tyytyväinen. Kun asioista lähestytään suoraan ja käytetään selkokieltä, päästään paremmin asian ytimeen. Laituriparlamenteissa käsitellään paljon asioita, mutta ne eivät saa jatkokäsittelyä hallituksessa, jos sinne ei tule niistä tietoa.

Jotta jäsenten ääni tulee kuulluksi paremmin, äänelle on hyvä avata selkeä kanava. Jäsentiedotteessa jo kerrottiin, että hallituksen kokouksissa tullaan jatkossa käsittelemään omana agendakohtanaan ne jäsenten taholta tulleet esitykset, jotka jäsen on ilmoittanut haluavansa hallituksen käsittelyyn.  Kuukausittaisissa jäsentiedotteissa kerrotaan hallituksen seuraavan kokouksen päivämäärä sekä ajankohta, johon mennessä kerhon sihteerille tulee ilmoittaa tuossa kokouksessa käsiteltäviksi haluttavat asiat.

Hallituksen toimintapolitiikkana ei ole eikä voi olla ulkopuolelta tulevien ajatusten torjuminen. Ongelmana on pikemminkin ollut, että halukkuus osallistua kerhon toimintoihin tai kehittämiseen on yleensä aika vähäistä, mistä yhtenä osoituksena on melko laimea osanotto vuosikokoukseen. Kaikki jäsenet eivät paviljonkiin tietenkään mahtuisikaan, tuskin neljänneskään, eikä kaikkia liki viittäsataa jäsentä suinkaan tarvita kerhon toimintojen pyörittämiseen. Ongelmana on ollut etenkin kierron vähäisyys, sillä luottamustoimet pyrkivät kasautumaan vuodesta toiseen jokseenkin harvoille harteille, vakioporukalle.  Vanha porukka ajattelee kuitenkin entisellä tavallaan, uudella porukalla voisi olla uusi tapa. Muutoksessa olisi mahdollisuus.

Aktiivisuutta ja valmiutta vastuunkantoonkin toki löytyy. Marraskuun lopulla pidettiin kaikille avoin tilaisuus, jonka tavoitteena oli saada lisää jäseniä mukaan aktiiviseen toimintaan. Kutsu tehosi, paikalle tuli mukavasti uutta väkeä ja kerhon toiminnot saadaan hyvin hoidettua myös alkaneena kautena. Jäsenet saavat laituri- ja telakkapaikkansa, Söderi saa saari-isännän ja –emännän(!), katsastus hoituu normaaliin tapaan ja jopa kotisivujen kehittäminen pääsee käyntiin.

Aivan erityisen tyytyväinen voi olla siihen, että jäsenkunnasta löytyi useampikin CAD- taitoinen työstämään talvitelakointia uudella tavalla uuteen järjestykseen. Projekti on iso, mutta porukka tietää sen. Työ on käynnistynyt lupaavasti. Kun myös saatiin kokoon talkooporukkaa helpottamaan hallituksen jäsenille kasautunutta kuormaa, voidaan näiltä osin olla asiaintilaan tyytyväisiä. Jos talkoojoukko vielä hieman kasvaisi, saataisiin lisää osaamista ja tekeviä käsiä. Kotisivuprojektiinkin uskoisi löytyvän lisää pätevää porukkaa kehittämään ja ylläpitämään sivujamme. Jos haluat tulla mukaan, ota yhteyttä Ullaan toimistoon.

Perusasiat siis hoituvat ja vähän ylikin. Mieltä kaivaa kuitenkin tuntemus, että moni haluaisi kerholta muutakin kuin laituri- ja telakkapaikan – niitä tarjoaa kaupunkikin jopa ilman jäsenmaksu-, katsastus-  ja vartiointivelvoitteita. Kerhomme on niin suuri, että kysyntää ja vetäjiä kuvittelisi olevan monenlaiselle toiminnalle; eskaadereille, junnukoulutukselle jne.?

Eri aikoina on tarjottu erilaisia aktiviteetteja, mutta toiminnat ovat hiipuneet enemmänkin kysynnän kuin tarjonnan puutteeseen. Esimerkiksi kansainvälistä veneenkuljettajakoulutusta koskeneeseen tilaisuuteen marraskuussa ei tullut ketään hallituksen ulkopuolista. Jos tarjontaan ei tartuta, markkinatesti kertoo tarjonnan olevan tarpeetonta. Koulutustarpeista on kyselty toistuvasti, mutta kiinnostusta ei tunnu löytyvän. Jos koulutus ei kiinnosta, mikä kiinnostaisi?

Vai onko pääteltävä, että ei syytä huoleen, kaikki on sittenkin hyvin? Otan mielelläni vastaan kannanottoja postiini Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., sillä uskon löytyvän uusia ajatuksia. Aina parempi, jos on ajatusta myös idean toteutustavasta ja valmiutta tulla mukaan puuhaan. Silloin asiakin etenee varmemmin.

3.2.2015
Eero Kallio