Eero Kallio Veneilyn ja etenkin Suomenojan talvisäilytysalueen tulevaisuus on askarruttaa mieliä jatkuvasti, sillä päättäjiltä tihkuu tietoa tulevista suunnitelmista niukasti. Mieli pyrkii täyttämään tiedon aukot  ja se, mitä ei tiedetä, arvaillaan. Jotain voinee kai päätellä siitä, millaista tausta-aineistoa päättäjillä on käytettävissään?

Näistä selvityksistä on saatu kaupungilta valaistusta mm. maaliskuun alussa pidetyssä tilaisuudessa, jonka teemana oli juuri samainen ”Veneilyn tulevaisuus Espoossa”. Tilaisuudesta laadittu pikaraportti on ollut luettavissa kotisivuilla, mutta asiaan kannattaa palata uudestaan ja  varmaan vieläkin uudestaan – kysymys on meidän mahdollisuuksistamme omaan harrastukseemme.

Kaupungin taholta tuolloin esitetyt ajatukset perustuivat paljolti pariin visiopaperiin; Tekesin rahoittamaan tutkimukseen ”VISIO 2025: Palvelutoiminta venealan liiketoiminnan kehityksen keskiössä”* sekä (epäsuoremmin) Finnoo-Kaitaa Visioon 6/2011, joka ollut aineistona mm. talvisäilytysalueen uudelle sijoitukselle. Kun visioita esitellään tilaisuudessa, johon on kutsuttu kaikkien espoolaisten venekerhojen edustajat, ajattelee pakostakin visioilla olevan todellista merkitystä päätöksenteon pohjana.

VISIO 2025:ssä tarkastellaan muutamaa veneilijöiden perustyyppiä, joiden ennustettujen muutosten kautta arvioidaan veneilyn tulevaisuutta. Vanhan veneensä parissa paljon niin merellä kuin maissakin viettävät omatoimiset ”Rassaaja-Ranet” ovat vähitellen väistyvä ryhmä, varakkaat ja vanhenevat Bengt-Åket turvautuvat yhä enemmän ostopalveluihin, mutta tulevaisuus on hyvätuloisten ”Insinööri-Pasien” ja etenkin nuorten ”Nellojen”. Pasit ovat kasvava ryhmä, joka haluaa veneisiin ja niiden käyttöön liittyviä palvelukokonaisuuksia ja ovat tietenkin myös valmiita maksamaan palveluista huomattavasti enemmän kuin nykyinen keskivertoveneilijä. Nellojen urbaaniin lifestyleen kuuluvat trendikkäät asiat, purjehduskin, mutta ei veneen omistaminen - he ovatkin keskeisenä uutena osana palvelutarjonnan kohderyhmää.

Visioiden pohjalta ennustetaan veneilyn muuttuvan siten, että likikään kaikki veneilijät eivät suinkaan omistaisi veneitään, vaan yhteiskäyttöisyys- ja omistajuus sekä veneiden vuokraus lisääntyisivät. Muutos olisi nykytilaan nähden aika radikaali, sillä ainakaan SVK:ssa ei vielä ole ollut puutetta jäseneksi pyrkivistä veneenomistajaveneilijöistä. Kaupungin maankäytön kannalta tällainen trendi olisi varmaan mieluisa, sillä pienempi määrä yksityisiä veneitä tarvitsee vähemmän tilaa arvokkailla rannoilla.

VISIO 2025:ssä on aukikirjoitettuna vahva pyrkimys muuttaa veneilyä palveluliiketoiminnan suuntaan. Venekerhoilla on raportin mukaan omakustannushinnoittelun vuoksi hintaetua, joka vähentää yksityisten venepalveluiden kysyntää. Asialle on annettu nimikin: syrjäyttämisvaikutus. Raportti pitää ajatuksellisena lähtökohtana sitä, että veneseurat keskittyisivät ydinalueeseensa sen sijaan, että ne hajauttavat resurssejaan alueille, joilla yksityistäkin palvelutarjontaa olisi helposti ja kustannustehokkaasti saatavilla. Veneseuralle jäisi  tällöin lisää resursseja sellaisen toiminnan kehittämiseen, jota palveluliiketoimintasektorilta ei löydy tai joita ei muuten välttämättä kannata tuottaa (esim. kilpailutoiminta).

_____________________________

*                      Selvityksen tehneessä työryhmässä oli edustajia Finnboatista sekä eri yliopistoista. Tässä kirjoituksessa on useita lainauksia selvityksestä ilman erityistä viittausta.

Veneseurojen ydinalueeseen kuuluisi näissä visioissa mm. ”rajapintana toimiminen” veneilijöiden ja veneilypalveluja tuottavien yritysten välillä, ”asiakasrajapintana toimiminen” koulutusalan yritysten välillä, kilpailutoimintaan panostaminen ja seuraperinteiden vaaliminen. Siis toimintaa, josta ei tule tuloja toiminnan rahoittamiseen. Venealan yritykset puolestaan huolehtisivat mm. kotisatamapalveluista (säilytys, nostot/laskut, laituripaikat, vartiointi), satamarakenteiden ylläpitämisestä ja huollosta sekä ”huoltopalveluista kokonaisvaltaisesti”.  Mitä mahtaisi maksaa ostopalveluna esim. läpiöinen vartiointi Klobbenilla?

Veneilijöillä ei sinänsä pitäisi olla mitään palvelujen lisääntymistä vastaan. Asiakas, Rassaaja-Ranekin, on tyytyväinen, jos tarjonta lisääntyy ja monipuolistuu, alalle pääsy on vapaata, kilpailu  tehokasta ja hinnat kohtuullisia. Jos itse ei ehdi tai osaa, toimivat palvelumarkkinat tulevat hätiin.  Mutta tyytyväisyys on turvattu vieläkin varmemmin, jos veneilijällä kuitenkin säilyy vapaus valita myös toisin eli jatkaa harrastustaan myös perinteisellä kerholinjalla, jossa toiminta pyörii  vapaaehtoisvoimin.

On aivan tavallista ja usein tuloksellistakin, että toimialajärjestö on mukana tuottamassa aineistoa päätöksenteon pohjaksi. Tehokkaalla lobbauksella kaupallisista palveluista on helppo tehdä  veneilyssä normi ja kerhotoiminnasta ”syrjäyttämisvaikutuksensa” kautta markkinahäirikkö. Jos päätöksentekijät onnistutaan vakuuttamaan siitä, että luonnollinen kehitys vie väistämättä kohti kaupallisia veneilypalveluita, kaupungin on vaivatonta viitata näihin palveluihin ja vetäytyä itse pois  tarjoajien joukosta. Kesäiset venerannat ovat vetovoimainen imagotekijä, mutta talveksi veneet voidaankin sitten nostaa venehotellin hyllylle tai viedä Ämmäsmäelle, siellä kun on niitä kokonaisvaltaisia kaupallisia palveluita.

Visionääreillä on tukenaan vahvoja voimia, mutta talvisäilytyksen ankea tulevaisuus Espoossa on synnyttänyt veneilypiireissä kaupungin visioille myös vastavoimia, ensin Esveneen ja sitten ”Säilytä veneilevä Espoo”-yhteisön. Molemmat pyrkivät oikomaan päättäjien piirissä eläviä harhakuvia veneilystä ja veneilijäkunnasta: me emme ryve rahassa ja haluamme puuhailla itse veneidemme kanssa. Vastavoima on jo osoittanut voimansa, kun sillä torjuttiin virkamiesten yritys määritellä Suomenojan talvisäilytyskenttä samanlaiseksi alueeksi suhteessa tieliikennelakiin kuin mitä ovat esim. Keskuskatu tai Espa Helsingissä. Kannattaa olla aktiivinen, pitää yllä painetta. Yksi lyhyen tähtäimen torjuntavoitto ei vielä merkitse koko taistelun voittamista,  mutta sitkeällä vastarinnalla voidaan saada monta uutta torjuntavoittoa.

                                                    *   *   *

Yllä esitettyä sivuten: on hienoa, että kerhoomme on muodostunut talkooporukka, josta löytyy aktiivisuutta ja osaamista. Tämä tosin lienee vastoin palveluliiketoimintavisioita ja varmaan aiheuttaa markkinahäiriöitäkin, mutta on juuri sitä, mitä kerhomme tarvitsee. Venekerho on yhteinen projekti.

24.4.2015

Eero Kallio

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.