Eero Kallio Kiitin vuosikokouksessa vielä kerran luottamuksesta ja jatkan siis kommodorina tämän vuoden. Sen jälkeen on korkea aika vaihtaa vetojuhtaa, sillä neljässä vuodessa saa tehtyä sen, mitä on lähtenyt tekemään. Ja jos ei saa, sitä suurempi syy on toisen astua sijalle.

Kaikilla yhteisiin asioihin osallistuvilla on asioihin omat painotuksensa, ja joitain asioita saa näköjään menemään läpikin. Ehdotukset hyväksytään joko siksi, että ne ovat oikeasti hyviä tai sitten siksi, että tehdyn ehdotuksen vastustaminenkin vaatii jonkin verran aloitteellisuutta. Tehtyjen päätösten kanssa eletään aikansa, kunnes tulee joku, joka näkee asiat uudella tavalla ja alkaa ajaa muutosta. Jos henkilöiden vaihtuvuus on hidasta, vanhoja ajattelumalleja ei välttämättä kyseenalaisteta, jolloin huonot käytännöt voivat jatkua ja kehitys ympärillä menee jo ohi.

Aivan kaikkea ei saa läpi vaikka kuinka haluaisi, jos vastassa on aivan liian suuria voimia. Suomenojan talvitelakointialueen säilyttäminen nykylaajuudessaan veneilijöiden käytössä tuli mahdottomaksi silloin, kun talouspiirien, päätösten valmistelijoiden ja poliittisten päättäjien intressit kohtasivat toisensa. Jos veneilijä kuvitteli vuosikymmenten pituisen olotilan merkitsevän saavutettua etua tai pysyvää nautintaoikeutta tulevaisuudessakin, nyt on pakko päivittää kuvitelmansa.

Veneilyväki on tehnyt asemansa eteen sen minkä on voinut. Kaupungin suuntaan virkamiehille ja poliitikoille on lähtenyt kirjeitä ja lausuntoja niin kerhoilta, Esveneeltä kuin Säilytä Veneilevä Espoo -yhteenliittymältä, ja on pidetty myös joukkoesiintymisiä sanoman perillesaattamiseksi. Toiminnan vaikuttavuus näyttää kuitenkin jääneen toistaiseksi vähäiseksi ja karavaani jatkaa kulkuaan. Osayleiskaavaehdotukseen syksyllä tehtyjen muistutusten vaikutus on vielä näkemättä, toivo siis elää.

Joitain lyhyen aikavälin osavoittoja on tosin päästy kirjaamaankin kuten Suomenojan säilyminen viime kevään ja kesän ajan suljettuna alueena. Syksyllä alue kuitenkin muuttui yleiseksi tieliikennealueeksi, joten lyhytaikaiseksi jäi tuokin voitto. Toisaalta eipä uusi järjestely ole veneiden entisen mallista siirtoa tai autojen pysäköintiä näyttänyt haittaavankaan.

Toinen, potentiaalisesti paljon merkittävämpi saavutus oli kaupunginhallituksen päätös 27.4. "Kaavoituksessa osoitetaan Suomenojalta talvisäilytyspaikat niille Espoon satamissa pidettäville veneille, joita ei voida kuljettaa katuliikenteessä henkilöautotrailereilla. Mitoituksessa otetaan huomioon muiden satamien talvisäilytysalueiden pieneneminen.” Finnoon osayleiskaavaehdotuksen laatineet virkamiehet eivät ole tälle kaupunginhallituksen päätökselle kuitenkaan juurikaan korviaan lotkauttaneet, sillä kaavaehdotuksessa on talvisäilytysalue supistettu sangen vähiin. Alue ei mitenkään riitä edes niille veneille, joita ei voida ”kuljettaa katuliikenteessä henkilöautotrailereilla” saati sitten suuremmalle venemäärälle. Päätökset ovat ilmeisesti kaupunginkin toimissa yksi asia ja toteutus sitten toinen asia.

Tosiasioiden tunnustaminen on kuulemma kaiken viisauden alku. Tosiasiaksi on syytä tunnustaa, että länsimetron ulottuminen länsi-Espooseen ja Finnoon aseman rakentaminen merkitsevät muutoksia maankäytössä. Suomenoja merenrannan ja lintukosteikon tuntumassa on houkutteleva asuinalue, ja taloudelliset intressit kehittää aluetta ovat suuret. Ollaan asiasta veneilyväen piirissä mitä mieltä tahansa, Suomenojalle on tulossa lisää asuntoja, mikä vähentää tilaa veneiden talvisäilytykselle. Asiasta on tehty niin paljon ja niin vahvoja päätöksiä, että suunta ei hevin muutu.

Vahinkojen minimointi onnistuu parhaiten, jos yritetään löytää rakentavia vaihtoehtoja ja parannuksia meneillään oleviin suunnitelmiin so. Finnoon osayleiskaavaan. Tämä on ollut SVK:n ja muiden veneily-yhteisöjen linjavalinta sen perusteella, mitä kaupungin kanssa käydyistä keskusteluista ja kontakteista on opittu. Viimeisimmän kierroksen tuloksista emme vielä tiedä.

Lisänäkökulmaa Suomenoja-kysymykseen antaa kaupungin liikuntapuolen näkemykset veneilyn pitkän aikavälin kehityksestä. Vajaa vuosi sitten julkistettiin teemalla Veneilyn tulevaisuus Espoossa Tekesin rahoittama VISIO 2025 -selvitys, johon venevalmistajien ja veneilypalveluyrittäjien näkemykset ja tavoitteet olivat vaikuttamassa painolla. Selvityksessä on aukikirjoitettuna vahva pyrkimys muuttaa veneilyä Espoossa palveluliiketoiminnan suuntaan.

Sama ulkoistamisen ajattelumalli voittaa alaa muuallakin kuin Espoossa, eikä Espoo edes ole tämän trendin kärkijoukkoa. Imatralla kaupunki ja New Port Imatra -venesatamayhtiö solmivat marraskuun alussa sopimuksen 700-paikkaisen sataman käyttöoikeudesta ja palvelujen tuottamisesta tulevaksi 20 vuodeksi. Satamayhtiön tarkoitus on operoida satamaa ja kehittää sen palveluja sekä uudistaa satama kokonaisuudessaan. Sopimuksen taustalla on näkemys, että ”Veneilyyn liittyvät palvelut, kuten venesatamat, ovat jääneet kehityksestä jälkeen. Korjausvelka on paisunut jo kestämättömäksi. Kuntien ja venekerhojen mahdollisuudet tarvittaviin investointeihin ovat rajalliset ja verotuloillekin on tärkeämpiä kohteita kuin venesatamat.”

New Port Imatran taustayhtiöt ovat ilmoittaneet hakevansa lisää Imatran kaltaisia
venesatamaulkoistuksia. Liikeidean mukaan kunta luovuttaa satama-alueen satamaoperaattorille, jonka omistukseen siirtyvät nykyiset satamarakenteet. Satamayhtiö operoi satamaa sopimusajan ja investoi satamaan niin, että se on ”nykyaikainen, hyväkuntoinen ja turvallinen käyttää”.

Liiketoimintamalli kuulostaa tutulta myös espoolaisselvityksestä. Onko tämä selvityksen viitoittama veneilyn tulevaisuus Espoossakin? Satamatoimintaa Suomenojalla hoitaa ”New Port Espoo”, jonka kokonaisvaltaisessa veneilypalveluliiketoimintakonseptissa yhdistyvät venepaikkojen vuokraus, talvisäilytys venehotellissa ja palvelukokonaisuuteen kytketyt huoltopalvelut? Miten New Port Espoo mahtaisi suhtautua VISIO 2025:n Rassaaja-Raneen, joka haluaisi itse kunnostella 30 vuotta vanhaa skandivenettään? Sori siitä?

28.1.2016
Eero Kallio
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.